Osteoporoosin tutkiminen

Miten luustoa tutkitaan?

Luun lujuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat luun tiheys, luun koko ja geometria sekä luun mikroskooppinen rakenne. Luun tiheys on toistaiseksi ainoa osteoporoosin määritelmään kuuluva tekijä, jota voidaan yleisesti mitata. Osteoporoosin diagnoosi voidaan tehdä ennen murtumaa ainoastaan luuntiheysmittauksella (DXA), joka on röntgentutkimus. Säteilyannos on kuitenkin pieni vastaten enimmillään muutaman päivän taustasäteilyä.

DXA on nykyisin käytetyin luuntiheysmittausmenetelmä. Mittaukseen tarvitaan lääkärin lähete.

DXA mahdollistaa keskeisten luuston kohtien (lannenikamat, reisiluun yläosa) ja luuston kokonaismineraalitiheyden mittaamisen.

DXA- mittauksen toistettavuus on hyvä, sillä toistettavuusvirhe on 0,5 - 2,0 %.

Osteoporoosin diagnostiset kriteerit

Maailman Terveysjärjestö WHO on antanut vuonna 1994 diagnostiset kriteerit osteoporoosille. Naisilla mitattua luuntiheyttä (BMD, g/cm² ) verrataan 20-40 -vuotiaiden terveiden naisten luuntiheyteen eli luun huipputiheyteen (peak bone mass). Eri mittauslaitteilla saatavien absoluuttisten tiheysarvojen vaihdellessa käytetään mittaustulosten tulkinnan yhtenäistämiseksi yksikkönä keskihajontaa.

Normaali luuntiheys vastaa keskimääräistä luuntiheyttä tai poikkeaa siitä yhden keskihajonnan verran eli noin 10 % ylös- tai alaspäin.

Alentunut luuntiheys eli osteopenia on kyseessä, kun luuntiheys on -1 -> - 2,5 keskihajontaa (n. 10 - 30 %) alle aikuisten viitearvon. Osteoporoosista on kyse, kun luuntiheys on -2,5 keskihajontaa (n. 30 %) tai enemmän alle nuorten aikuisten viitearvon. Miehillä osteoporoosin rajaksi on sovittu - 3 keskihajontaa (n. 35 %).

Vaikea osteoporoosi on kyseessä silloin, kun osteoporoosin kriteerit täyttävän luuntiheysmittaustuloksen lisäksi henkilöllä on yksi tai useampi osteoporoottinen murtuma.

Kun viitearvona käytetään luun huipputiheyttä, nimitetään vertailun tuloksena saatavaa keskihajontalukua T-scoreksi. Tutkittavan luun tiheysarvoa voidaan verrata myös iänmukaisiin viitearvoihin, jolloin keskihajontalukua nimitetään Z-scoreksi. Hoidon tarpeellisuutta pohdittaessa iänmukaisen viitearvon käyttäminen on parempi vaihtoehto. Jo yhden keskihajonnan pienenemää iänmukaisesta viitearvosta pidetään merkittävänä muutoksena luun tiheydessä.

Käypä hoito -suosituksen mukaisesti osteoporoosidiagnoosin jälkeen tehdään lisäksi laboratoriotutkimuksia , joilla selvitetään mahdollista toissijaista syytä osteoporoosille (esimerkiksi jokin muu sairaus osteoporoosin aiheuttajana).

Tulostettava versio »