Luusto, osteoporoosi ja osteoporoosin hoito

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito-organisaatio julkaisee eri sairauksien hoitosuosituksia, jotka linjaavat potilaiden hoitoa tieteelliseen tutkimukseen nojautuvaksi ja tasapuoliseksi maassamme. Suositukset on suunnattu ensisijaisesti lääkärikunnalle ja muulle terveydenhuollon ammattihenkilöstölle.

Osteoporoosista julkaistiin ensimmäinen Käypä hoito-suositus vuonna 2000. Lokakuussa 2006 julkaistiin uusi päivitetty versio suosituksesta.

Seuraavassa eräitä pääperiaatteita tuoreesta suosituksesta:

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. Suomessa on arviolta noin 400 000 henkilöä, joilla luukudoksen määrä on merkittävästi alentunut ja vuosittain tapahtuu noin 30 000 - 40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen perimmäisenä tavoitteena on luunmurtumien, erityisesti lonkkamurtumien, ilmaantuvuuden pienentäminen. Lonkkamurtumien ilmaantuvuus alkaa lisääntyä jyrkästi 70-75 vuoden iässä, miehillä viisi vuotta myöhemmin kuin naisilla.

Kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, liikunta ja tupakoinnin lopettaminen muodostavat osteoporoosin ehkäisyn ja hoidon perustan. Liikunta lisää luun mineraalitiheyttä erityisesti nuoruusiässä. Osteoporoosin toteaminen luuntiheysmittauksella tulee ensisijaisesti suunnata murtumia sairastaneisiin, yli 65-70-vuotiaisiin, osteoporoosin sukurasituksen omaaviin ja henkilöihin, joilla on osteoporoosin vaaraa merkittävästi lisääviä sairauksia tai lääkityksiä. Osteoporoosin lääkehoito on kohdistettava suuren riskin potilaisiin, iäkkäisiin ja erityisesti murtuman jo saaneisiin. Osteoporoottisten murtumien ehkäisyn kulmakivenä on muistettava myös kaatumistapaturmien ehkäisytoimenpiteet.

Aiemmin ilmestyi Käypä hoito -suositus myös lonkkamurtumapotilaan hoidosta.

katso myös:

Tulostettava versio »