Liiku luille lujuutta
Liikunta auttaa luuston huippumassan saavuttamisessa (lapset, nuoret) ja luumassan säilyttämisessä (aikuiset) sekä hidastaa luumassan menetystä (ikääntyneet). Luuston rakenne ja toiminta vaativat kehon painon kantamista. Luusolut mukauttavat luuston lujuutta aistimalla kuormitusta. Mekaaninen kuormitus (lihastoiminta ja oman painon kantaminen) aikaansaavat luumassan ja -rakenteen muutoksia. Täydellinen, pitempiaikainen liikkumattomuus aiheuttaa nopeasti luumassan menetystä pystyasentoisen kuormituksen puuttuessa sekä luukudoksen hajoamisen kiihtyessä.
Liikuntakuormitusmuodot:
1. Voimakuormitus
- voimaharjoittelu aiheuttaa luulle mekaanisen kuormituksen (mm. puristus ja vääntö)
- esimerkiksi: kuntosaliharjoittelu, kuminauhavoimistelu, kuntopiiri.
2. Isku- ja tärähdyskuormitus
- luu reagoi nopeisiin voiman muutoksiin, liikkeen äkkilähtöihin ja –pysähdyksiin sekä suunnanmuutoksiin
- esimerkiksi: musiikkiliikunta, maila- ja pallopelit.
3. Toistokuormitus
- toistokuormituksessa yksittäinen luuston kuormitusärsyke voi olla pieni, mutta tuhannet toistokerrat saavat aikaan luuärsykkeen
- esimerkiksi kävelyssä ja juoksussa tuhannet kantaiskut vaikuttavat alavartalon luustoon.
Liikunnassa huomioitavaa:
1. Oma liikunnallinen lähtötilanne
- omaan terveys- ja kuntotilanteeseen sopiva liikunta tuottaa miellyttäviä kokemuksia sekä mielelle että keholle.
2. Säännöllisyys ja jatkuvuus
- luun vahvistuminen liikunnan vaikutuksesta tapahtuu hitaasti.
3. Monipuolisuus
- luusto vahvistuu vain niillä alueilla, joihin liikuntakuormitus kohdistuu.
4. Liikuntamuoto
- itselle mielekkäässä liikuntamuoto- ja lajivalinnassa voi hyödyntää sekä hyöty- että harrasteliikuntavaihtoehtoja.
5. Nousujohteisuus
- luuärsykkeen aikaansaamiseksi liikuntarasitusta pitää muuttaa aika ajoin, koska luusto pyrkii mukautumaan siihen kohdistuvaan rasitukseen
- esimerkiksi: liikkeen suoritustapa tai -määrä muuttuu.
Katso myös luuliikuntasuositukset
|
