Heippa!

Tarina Lulusta

Ruoka jos mikä on makuasia. Nykyään se on monelle myös vakaumuksellinen asia. Tää tarkoittaa sitä, että on ihmisiä, jotka eivät periaatteellisista syistä syö esimerkiksi lihaa. Mutta sitten on niitä, jotka ei edes syö kunnolla, kun he yrittää laihduttaa – vaikka ei olis tarvettakaan!

Siitä kaikki on varmaan samaa mieltä, että hyvänkään asian puolesta ei sentään kannata riskeerata terveyttään. Toisaalta, jos asioista ei tiedetä tarpeeksi - esim. sitä mitä kaikkea ihminen ja vallankin nuori tarvitsee kasvaakseen terveeksi aikuiseksi, niin voi tehdä virheitä, joita sitten vanhemmiten joutuu katumaan.

Tää seuraava stoori kertoo unesta. Yhden Lulun unesta. Se on suurinpiirtein sun ikäinen. Ja ihan mahdottoman kova airobikkaaja. No - tää Lulu näki sellaista unta, että se oli ruvennut laihduttamaan. Se jätti kaikki maitovalmisteet pois ruokavaliosta, kun niissä oli sen mielestä liikaa rasvaa. Rasvaa se vältti viimeisen päälle, ja söi vain tosi pieniä annoksia.

Lulu näytti omasta mielestään paremmalta kun muutama kilo oli pudonnut. Mut treeneissä väsytti kamalasti. Lulu vaan puri hammasta ja jatkoi sisulla treenit loppuun.

Yks kaunis päivä Lulu oli sitten treenaamassa johonkin bikkauskisoihin ja Lulun kauhuksi siltä murtu ranne. Ihan tosta vaan. Räks. Poikki kun kananluu. No, eikun terveyskeskukseen tietty. Siellä lääkäri sitten kertoi Lululle, että nyt on Lulun airobikkaukset sitten bikkailtu. Lulun luut olivat muuttuneet niin hauraiksi, että ainakaan kovasta kilpailemisesta ei enää tulis mitään. Lululla oli luukato eli osteoporoosi. Kauhistuksen kanahäkki, ajatteli Lulu. Mistä ihmeestä se oli sellaisen voinut saada. No lääkäri kertoi, että kun se oli niin hoikka eikä syönyt hyvin , niin se ei voinut myöskään saada kalsiumia, jota kuulemma luut välttämättä tarvitsevat. Tarvii ne luut liikuntaakin, mutta se ei pelkästään riitä. Jos liikkuu paljon ja syö liian vähän, luut voivat haurastua.

Lulu kysyi, että miksei kukaan ollut kertonut sille tästä. Ei edes se sama lääkäri. Lulun terkkarin oma lääkäri. No - se lääkäri vaan hymyili - siinä unessa siis - ja Lulu sai kauhean raivarin. Se nousi ylös, heilautti kipsattua kättään ihan ku joku moukarin heittäjä , ja suuntasi kipsikätensä kohti lääkärin näköä. Kuulu hirveä rusahdus........ ja ......... Lulu heräsi.

Lulu oli huitaissut lampun ja vekkarin lattialle yöpöydältään. Painajaishiestä litimärkänä Lulu tutki rannettaan, ei löytänyt kipsiä ja suuntasi kohti keittiötä. Siellä Lulu ensitöikseen joi pari lasia maitoa ja päätti luopua laihduttamisesta ja maitolakosta. Tämmöinen oli siis Lulun uni. Mietipä mitä syöt, nimittäin Lulun painajainen olis voinut olla totta...